sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Karateleiri reissu cadiz:n 2-10.7.2012.

Keväästä odotettu reissu on sitten käyty läpi. Matkalla oli seikkailuja ja nautintoja, unohtamatta pientä fyysistä rasitusta. Siitä onkin aikaa kun viimeksi ulkomailla kävin, kuusi vuotta ainakin. Nyt kun sain sopivan syyn alkaa suunnitella reissua, niin sen sain sitten aikaseksikin järjestää. Jotenkin yksinään eloaikana tuo reissaaminen on ollut jotenkin haasteellista. Eikä sitä oikein yksinkään halua lähteä minnekkään suomea kauemmaksi. Nyt kuitenkin senseini Laura oli halukas lähtemään mukaan, joten eihän siinä muuta kuin alkaa matkaa suunnitteleen. Lopullinen päätös lentolippujen ostoon tapahtui nopeaan. Se oli huhtikuun puolivälissä keskellä yötä puhelimessa, kun päätimme että nyt sitä ostetaan ne liput. Matka ei ollut mikään valmispaketti, vaan kaiken itse suunnittelimme ja rakensimme reissun omanlaiseksi. Lennon otimme kilroylta ja lensimme Lufthansan koneilla. Voin suositella kaikille tuota lentoyhtiötä oikein hyvällä mielellä. Palvelu oli niin mennessä kuin tullessa samaa tasoa kuin finnairillakin. Matkalla tarjoiltiin pientä syömistä. Ainoa haitta jonka palvelusta voin sanoa oli dusserdorfin lentokentällä olevan palveluhenkilöstön lufthansan pisteessä. Koitimme saada merkinnän tietoihimme että tarvitsemme erikoisruokavalion takia sopivan ruan jota syödä. Nainen alkoi paasata ettei mitään ruokaa pitäisi euroopan lennoilla tarjota, mutta ohjehan on että jos lento on yli 2 tuntia pitkä tulee silloin ruokaa. No sitä ei sitten saatu vaihdettua. Joten tyydyimme siihen. Lentokoneessa henkilöstö oli ystävällistä ja antoivat hedelmiä jos emme voineet syödä tarjottua ruokaa.

Matka siis kävi yhden laskun kautta madridiin. Alku pysähsyksen olimme dusserdorfissa. Itä-saksan kausi näkyi vieläkin hyvin ympäristössä ja taloissa. Suomalaiselle oli hiukan shokki nähdä kuinka siellä pidettiin luontoa ja asuinalueita yllä. Teillä ja puistoissa oli roskia sen mitä kerkesivät laittaa. Varmaan siellä olisi kauempana keskustasta ollut siistimpää, mutta jos keskustassa ollaan niin kyllä sekin olisi hyvä olla hyvin kunnossa pidetty. Seinillä oli piirroksia ja kirjoituksia. Jotenkin sitä mietti miten siellä joku voi viihtyä. Sitten kun menimme rauhalliseen ja oman laisesti sisustettuun kahvilaan, silloin sen tajusi. Vaikka myyjä ei osannut englantia, oli palvelu lämmintä ja hyvää. Sinne olisi voinut jäädä pitemmäksikin aikaa. Yöksi kuitenkin menimme nukkumaan lentokentälle. Yöllä saimme "ystävän" eräästä rouvasta. Hänet oli jätetty lentokentälle yksin. Hän puhui saksan ja sisilian sekoitusta. Siitä ei oikein kukaan saanut selvää. Sen mitä ymmärsin oli hän hädissään mihin mennä, ja mitä tehdä. Suomalaistytöt ovat kait jossain luotettavan ihmisen maineessa, kun meille voi näköjään jättää tavarat seurattavaksi kun itse lähtee tupakalle. Voi ainakin sanoa ettei se yö nyt tylsä ollut kun rouva piti meille haastetta ja tekemistä koko ajan. Kunnes jollain tavalla sain hänet nukkuun. En oikeen tiiä miten, mutta lopulta oli sööttiä kun hän nukkuin Lauran kanssa samalla tuoli rivillä päät vastakkain. Kyllä nautin siitä hiljaisuudesta.

Dusserdorfin keskustasta.
                                         
Elokuva aiheella oleva kahvila.
                                       
                                          
Lento madridiin meni hyvin nukkuessa, edellinen yö kun tuli nukuttua hiukan vähin torkuin. Marka jatkui espanjassa linja-autolla. Suomalaiset tytöt hiukan olivat kiinnostava näky, eritoten laura joka on luontaistaan blondi hiuksiltaan. Saimme katseita missä tahansa liikuimme. Ihmiset olivat kuitenkin ihanan auttavaisia, ja neuvoivat meidät oikeaan bussiin. Matka bussilla oli aika väsyttävä, ja nukuimmekin suurimman osan matkasta. Kuski ei oikein puhunut englantia, saatikka nyt suomee. Joten oli hiukan elekielellä pelattava. Nuoremmat espanjalaiset osasivat jonkin verran englantia josta oli paljon apua. Eri toten kun neljän tunnin jälkeen pysähdyimme ruokakaupan pihalle, jotta sai hakea juomista. Itse siinä pyrähdin nopeaan kauppaan, ja sieltä ulos tullessa... bussi kadonnut. . . Siinä kuulkaas sydän löi tyhjää. HELVETTI, MÄ OON YKSIN ESPANJASSA TÄÄLLÄ KORVESSA. Ei auttanut suomen sanat siellä. Siinä katselin ympärille ja huomasin pari poikaa jotka oli bussissa. Kyselin englanniksi missä bussi. Ei perkele asia mene jakeluun. Siitä takaisin sisälle. Haa Tuossa on vierus toverit. "Missä bussi" - " tankkaamassa, ollaan tauolla" "mikä hätä": kuului takaa ja käännyin. AI IHANA LAURA!.-  Hyvä että en hypännyt kaulaan kiinnni. Kyllä sitä kuulkaas säikähti kun mietti missä on, ja mitäs sitten jos oisin jäänyt sinne korpeen. No onneksi matka pääsi jatkuun kun bussi palasi tankki täytettynä.
Bussi matkan näkymiä.
                                        
   El toro. Näitä oli matkalla aina ennen maataloa. Myös flamengotanssijoita  oli samanlaisina merkkeinä.

                                     

Illasta olimme aika myöhään cadizizza. Hostelli oli juuri viimeisiä minuutteja auki. Pääsimme siis viime minuuteilla. Saimme hyvän ohjeen mennä baareihin syömään tapaksia. Ne muuten on aika täyttäviä perusruokia, eikä kalliita. Siinä sitten aloitimme matkan paikallisten kuppilassa ruokamatkan. Ja muuten oli hyvää.

Keskiviikkona pääsimme ensimmäisiin harjoituksiin vasta illalla, joten aamu olikin aikaa liikkua vanhassa kaupungissa. Hostellimme sijaitsi keskellä vanhaa kaupunkia, joten oli helppoa liikkua. Aluksi kiersimme kartan kanssa ympäriinsä, kameran kanssa. Päivällä saimme hostellin työntekijän mukaamme pitämään ohjatun kaupunki kierroksen. Huonetoverimme, englantilaiset tytöt, olivat mukana kiertelemässä. Voi sanoa että kierros oli oppaan oman persoonan mukainen, eläväinen ja mielenkiintoinen. Oppaamme oli amerikkalainen mikael, joka oli tullut (yllätys, yllätys) naisen perässä cadiziin asumaan. Kiersimme varmaan kolmatta tuntia kylillä, saaden sellaista tietoa jota ei normaalisti opaskierroksilla tule esille. Esimerkiksi kuinka moni tietää että Helle Berry ei ite ollut kohtuksessa 007:ssä nousemassa merestä, ja tuo kohtaus on muuten kuvattu cadizizza. ALkuperäisessä paikassa oli ollu elokuvan aikaan mellakoita ja vaarallista olla, joten ohjaaja oli päättänyt tulla cadiziin jossa ranta oli samanlainen. Ja Hellen mielestä tuolloin meri vesi oli liian kylmää, joten näyttelijän stuntti oli sitten ollut  vedesssä. Niin miehet se teidän päiväuni ei ole Helle Berry :)

Nähtävyyttä oli paljon, ja kaikkea emme kerenneet käydä edes sisältä katsomassa. Mutta se tärkein jonka takia olimme siellä oli karate leiri.  Iso senseimme Dirk Heene oli pitämässä caditsissa kesäleiriä. Meitä oli suomesta viisi. Sopivan kokoinen iskuryhmä edustamaan suomea. Kuulimme että oli ensimmäinen vuosi kymmeneen vuoteen kun leirillä oli ulkomaalaisia harjoittelemassa. Ihme, kun paikkahan on kuin paratiisi. Säät kun sallii niin se on mielestäni parempi paikka kuin jokin kanariansaaret. Matkatoimistot eivät siis ole vielä löytäneet täysin euroopan yhtä vanhimmista kaupungeista matkakohteekseen. Se oli meille parempi, saimme aika "rauhassa" treenata.

Leijonat oven kahvoina
Kaduilla oli paljon kaunista ja katseltavaa


Valot ja varjot, kaunista ja eleganttia


Matkan aiheuttama turvotus näkyy.
 
Kauppatorin seinässä paikallisten omia kuvia



Jokaisen makuun omanlainen ranta


uuden ja vanhan cadiin (gadiz) välinen portti
Kasvitieteellisessä oli paljon kasveja eripuolilta maailmaa.







Harjoitukset pidettiin suurelta osin liikuntahalilla. Siellä oli samaan aikaan uimakilpailut ja jooga kurssi. Ilma sisällä oli kosteä ja lämmin. Espanjalaisista muuten lähtee kovasti ääntä. Oli työ ja tuska kuulla mitä Dirk ohjasi edessä, joten elekielen ja liikkeitä seuraten piti päästä jyvälle mitä tehdään.

 Harjoitukset keskittyivat hengityksen yhdistämiseen liikkeeseen, samalla pitäen kime hyvänä. Katana oli Heian sandan go. Aluksi siinä meinas mennä eteen päin, perusmuodon mukaan. Mutta pikku hiljaa se alkoi mennä jouhevammin. Tekki nidan oli toisena katana, kuulin sen olevan 2:s danin vyökokeeseen kuuluva kata. Ja siinäkin pysyin aika mukana. Molemmista katoista harjoitukssissa käytiin bunkait. Sekä lisäksi oli liikesarjoja bunkai harjoituksina. Itse pääsin aika paljon harjittelemaan espanjalaisten parina. Ja kovaa sai tehdäkin. Ei ollut muuten kertaakaan etten olisi ihan läpi märkä ollut. Vaikka lämpötilalla olikin osuutta asiaan, mutta kyllä se treenikin oli hikoiluttavaa. Perjantaina olimme rannalla, hotelli viktorian rannalla. Lämpötila ja sää oli kuin suomen kesässä. Harjoitukset olivat ihanat tehdä hiekassa. Haastetta saimme sopivasti hiekassa pystyssä pysymisestä lisänä. Perjantai olikin rankin päivä kolmine harjoituksineen ja joogalla terästettynä. Päivälla siestan aikaan otimme aurinkoa rannalla, ja kuvasimme rannalla toisiamme, Laura, Marko ja minä. Joitakin kuvia niistä saatiin jopa onnistumaankin.

Illalla jooga oli aika raskasta. Luulin että se olisi ollut enemmän lihaskunnon palautusta ja venyttelyä, mutta se olikin lihaskuntoa täysillä. Liikkeet olivat vaihtelevasti keskivaikeista vaikeisiin. Itselleä hiukan tuo astangajoogan hallitseminen sekoitti liikkeitä. Tein kuulemma liikkeet heidän mielestään väärin, kun tein astangajoogan tapaan. En itse olisi kylläkään ohjannut noin vaikeita liikkeitä ensikertalaisille, mutta se oli sen ohjaajan tapa. Hiki siinäkin tuli.

Perjantaina illalla kuulkaas maistui ruoka ja uni kaikkien rääkkien jälkeen. Ja kylmä suihku, kun oli sattunut nukkuun siestan aikaan rannalla ja poltin olkapääni. Vauva öljystä oli apua. Oikeesti siinä hyvä vinkki kaikille. Ottakaa vauva öljyä mukaan ulkomaille, se kun vastaa ceridal voidetta ja on halvempaa. Oma palovammani ei kovin ollut kipeä, vaikkakin aika paha se oli. Nopeastihan tuo sitten parantui.
Lauantaina oli sitten hiukan helpompi päivä. Kahdet harjoitukset ja illasta syönti. Päivän aikana huomasin että en ihan urvelo ole. Sitä kun oli sellaisten parina ollut koko viikon lopun, eritoten lauantaina ja vielä sunnuntainakin että kovaa sai tehdä. Suurimmaksi osaksi olin musta vöisten kaverina. Vaikkakin aivot tarvii aikaa tajuta mitä tehdään, mutta sitten ku ne tajuu niin höyryveturi menee eteenpäin. Ja olihan tuo ihana kuulla kun oma senseini Laura antoi hyvää palautetta, että hyvin sitä meni. Ja vielä kun Dirk: kehui. Siihen päälle kun vielä Juan paplo kiitti harjoituksesta jonka hänen kanssaan tein 100% lasissa. Hyvältä se tuntuu kun kuulee ettei ihan tompelo ole. Mutta maan tasalle laskeennuin heti kun katson vyötäni, vihreä.Joten vielä opittavaa on ja paljon.

Sunnuntaina lähdimme aikaisemmin bussilla takaisin madridia kohden. Joten emme kerenneet olla kuin yksissä treeneissä. Olisimme mielellämme olleet vielä viimeisissäkin, mutta nyt siihen ei ollut aikaa. Loppu päätöksenä oli kuitenkin että matka meni hyvin, ja sain kipinän alkaa suunnitella ensi vuodeksi uutta reissua. Jos vaikka espanjassa, ranskassa tai jossain muualla kävisi leirillä uudelleen.  Sanonta että ei oppi ojaan kaada, on hyvä tässäkin. Paluu matkalla oli kiva katsella kuvia ja olla tyytyväinen mitä on tehty.
Paluu lento olikin nyt madridista frankfurttiin, länsi-saksaan. Saksan ero idässä ja lännessä näkyi selvästi. Nyt kaupunki oli siistimpi. Nähtävyysiä oli sielläkin paljon. Jos aikaa olisi ollut enemmän olisi vielä enemmän voinut olla kierreltävää. Yö sujui aika paljon vilkkaammassa lentokentällä kohtuu hyvin. Vuorotellen nukuimme ja vuorotellen valvoimme. Taasen huomasi kuinka suomalaisiin luotetaan. Eräs mies nukkui vieressämme rennommin, ku huomasi meidän tulevan viereen. Jätti välillä kärrynsä vartioimatta, luottaen että me kyllä sen perään katsotaan. Suomeen palasimme siis tiistaina päivällä. Täällä oli kuulemma koko matkan ajan ollut huonot ilmat, paitsi palatessamme oli aurinkoista ja lämmintä. Kaverimme Marko oli lentänyt toisella lentoyhtiöllä ja olikin meitä jo vastassa. Hän oli tuonut minun autoni lentokentälle juuri ennen kun tulimme. Kiitos Markolle tuosta ja siitä kun saimme auton sinun pihallesi. Niin  ja kaitpas sitä pitää Tuulaakin kiittää etähuollosta jota saimme kaikki tuonne harjoituksiin jotta jaksoimme tehdä ja nauttia treeneistä.


Voin suositella teille kaikille cadizia niin nähtävyyksien, rantojen, maisemien ja liikunnankin puolesta. Tuntemattomampi paikka meille suomalaisille, mutta espanjalaisille se olikin paljon tutumpaa loma-aluetta. Jos ei tykkää rysä-kohteista on cadiz sopiva, ja rauhallinen ainakin meille suomalaisille. Ruokakulttuuri on hyviin suomalaisille sopivaa, ja ne ovat hyviä. Sieltä löytyi sopivaa ruokaa myös erikoisruokavaliolliselle, eikä nälässä tarvinnut olla. Hyvät tuliaisetkin sieltä löytyy. Viinit olivat halpoja, jotenkin espanjalaiset eivät tunnu arvostavan omia viinejään, ja ne olivatkin halpoja. Joten itselläkin tuli muutama viini matkassa suomeen. Ja muuten hyvää viiniä onkin, tuossa juuri yksi pullo aukaistuna.












Kiitos kaikille hyvistä treeneistä jotka saimme cadizissa tehdä. Gracias por la los entrenamientos.  Con tora razòn yo recomendar para cadiz. Bien venido para nosotros.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti