torstai 21. maaliskuuta 2013

Talviloma Portugalissa Lissabon-Aveiro

Joulun aikaan päätin siis palkita itseäni viime vuoden aherruksesta. Veronpalautuksetkin kun tuli sopivasti niihin aikoihin. Talviloman suunnittelin viettäväni portugalissa aveirossa karaten merkeissä. Kuitenkin lennot sain halvemmaksi kun otin pitemmän reissun, joten yhdistin siihen siis karaten ja lissabonin nähtävyydet. Seikkailujen matka oli tiedossa.

Reissun sain suunniteltua Kilroyn kautta hotelleineen ja lentoineen kohtuu halvaksi. Lento edes takaisin oli vain 170€ ja hotelli 150€ lissabonissa. Aveiron hotellin halusin myös pitää kohtuuhintaisena joten etsin itse hotellit ja otin heiltä selvää. Lopulta siis sain Hotelli Aveiro Centeriin kolmeksi yöksi 129€lla. Ongelma oli aluksi mitenkä menen helsinkiin. Sekin ratkesi kun näin mainoksen Suomen Vr:n veturi mainoksesta, lipun saisi 15€ minne vain suomessa. Tietenkin otin sen, mutta se sitten tarkoitti yötä hotellissa helsinki-vantaan seudulla. Hotelli Pilotista sain Kilroyn kautta alennusta joten yö mennessä ja tullessa 72€ per yö.  SIinäpä oli sitten koko reissun hinta, päälle ruokailu, juna matka portugalissa  ja kareten leirin hinta.

Junalla matkasin Tikkurilaan 12.3. Matka meni oikein hyvilin, Lukemisena mukana oli Rowlingin kirja Paikka Vapaana. Sitä lukiessa matka menikin joutuun. Se oli lopulta ihan lukemisen arvoinen kirja, joten suosittelen lukemaan. Tikkurilasta matkasin bussilla lentokentälle tekeen chek-in, ennen kun menin Hotelli pilottiin. Nukkua en paljoo kerennyt yön aikana, mutta sain kuitenkin käytyä pesulla, lepäämään muutaman tunnin ja käytyä aamupalalla ennen lentoa. Lento lähti suomesta Munichiä kohti 06:20. Luthansan lennoilla on melkeinpä poikkeuksetta aina jotain aamupalaa, pientä purtavaa tai kunnon ateria. Itse pidän kyseisestä lentoyhtiöstä, jonka takia olenkin nyt viime aikoina heidän lentojaan käyttänyt. Munic:n kenttällä en ollut ennen käynyt, mutta minusta se oli mukavempi kuin Frankfurt. Ruokailu paikkoja oli useita, ja erillaisia mahdollisuuksia syödä. Kentältä löytyi jopa sushi-ravintola, jonka ruoka lista oli kuitenkin hyvin laaja valikoimainen. Löysin myös pitseerian josta sai aivan älyttämän hyvää jäätelöä. Minusta tuli paikan fani heti.  Lentokentällä olin viisi tuntia. Siinä kerkesi ensimmäisen matkalukemisen lukea kokonaa, ja meni siinä toinenkin kirja. Kentällä nukahdin muutaman kerran. Jokaisella kerralla olin saanut "suojelusenkelin" valvomaan untani. Yleensä joku oli tullut istuun viereeni ja oli siinä niin kauan kunnes heräsin. Ja yleensä siinä vaiheessä he lähtivät juuri lähtevälle lennolle. Toinen hauska juttu oli, että minun ympärilleni tuli taas ihmisiä istumaan, vaikka oli vapaita paikkoja muuallakin. Suurin osa oli nuoria tai yksin matkaavia. Tämä tuntui hauskalta, mutta tuumasin että näin se nyt vain kohdallani. Mietin että näkyyköhän tuo karate merkki jossain, mutta ei ei näkynyt, jos ei sitten otsassa lukenut sitä :D

Lento jatkui illasta 8:lta lissabonia kohti. Kentälle tullessa ajattelin vain nukkumaan pääsyä ja ruokaa. Joten menin aika joutuun taksi tolpalle. Koko reissulla olen tavannut tosi mukavia taksikuskeja. Lissabonissa kuski ei osannut englantia, mutta onneksi olin kirjoittanut osoitteen lapulle. Siinä sitten koitin soittaa kotia, mutta eihän siellä toiminut saunalahti. Eikun koittaan netin toimintaa, no sekin oli saunalahden eli ei toiminut. Hotellilla oli onneksi kolikko tietokone, joten sain sieltä lähetettyä viestiä. Lento oli sen verran rasittava, että olin nukkunut lopulta sängylle telvision ollessa päällä.

Torstaille olin suunnitellut itselle täysin vapaan päivän, ei mitään ennakkoon ohjelmaa. Aamupalan jälkeen siis hotellivirkailijalta kartta ja lähdin kävellen käpystään keskustaa kohti. Katsoin kartasta kohdan jossa metro, bussit ja kaikki tiet yhdistyivät. Sinne siis. Oikeastaan oli hyvä paikka, koska sieltä löysin turistibussit ja ostin lipun kahdeksi päivää kaikkiin turistien palveluihin. Kiertelin päivän kiertoajeluilla, ja kuvailin sen mitä kerkesin. Vielä jäi kuitenkin nähtävää paljon. Ratikoihin en vielä päässyt, joten linnalle asti matka ei vielä kulkenut. Nähtävyydet oli kohdallani nyt pelkästään ulkoa päin. Sisälle en nyt kerennyt mennä. Jäi siis paljon museoita, eläintarha, puistoja ja akvaario näkemättä. Ostin paikallisen prepeid liittymän, jolla sain sopivasti yhteyttä kotimaahan. Myyjä ei kyllä puhunut englantia, mutta asian sain hoidettua. Piti vain osata selittää mitä halusi, elekielellä. Illasta kävin syömässä hotellin viereisessä ravintolassa, joka oli hotelliin kuuluva osa. Se oli intialaisen ja portugalilaisen ruan fuusiomenuinen paikka. Päätin että olen portugalissa, joten syön sen alueen ruokaa. Portugalilainen possu juustokastikkeella ja parsakaalin kanssa oli HYVÄÄ. Ja jälkiruoka; suklaamousse, sinne meni kieli lopulta.





















Perjantaina lähdin junalla. Hotellivirkailija etsi aikataulut ja suositteli metroa jolla mennä juna-asemalle. Lippu oli vain 1,20 metrossa, ja itse junalippu aveiroon 20,20€. Virkailijat puhuivat portugalia, itse englantia, mutta se ei ollut ongelma. Matka oli kuin suomailaisessa junassa. Perille pääsin kahden maissa, ja taksi vei siitä eteenpäin. Taksi oli aveirossa paljon halvempaa, vain 5€ sama matka kuin lissabonissa tai suomessa 17€.
Hotelli oli hiukan keskustan syrjässä, pieni ja idyllinen. Sain hyvän ohjeen minne kulkea ja missä on hyviä nähtävyyksiä. Perjantai oli siis tutustumista aveiroon. Alueena aveiro on kuin italian venetsia, joten suosittelen siellä käymistä. Nyt oli heilläkin talviaika, mutta suomalaiselle ilma oli kuin kesällä. Hiukan vettä tuhrutti välillä, mutta lämpö tila oli 16-18C. Aurinko tuli kuitenkin aina välillä paistamaan. Ruoka-, ostos ja nähtävyyspaikkoja oli paljon. Jokaiseen makuun oli sopivia. Löytöjäkin tein. Ostin karatepuvun 30€, sellaisen joka suomessa 120€. Samoin urheilukellon 12€, suomessa samanlainen yli 50€. Hintataso suomalaisittain alhainen. Jos miettii hintoja niin voi päätellä että elintaso on maassa muutenkin matalempi. Juttelin yhden karatekan kanssa, hän kertoi että alhaisin palkka on jotain 500€ ja korkein 1000€. Siis aika matalaa on palkka puolella. Suomessa pelkät vuokrat maksaa tuon 500€. Kerjäläisiä on tämänkin takia enemmän, mutta minut he jättivät jostain syystä rauhaan.


Lauantaina hiukan satoi, mutta se ei minua haitannut. Olin ostanut sontikan valmiiksi, joten kävelin yliopiston kampukselle. Matkaa ei ollut pitkästi, joten siihen meni muutama minuutti.Karaten leirillä osallistujia olikin reippaanlaisesti. Niin paljon että Danit ja kyut oli jaoteltu eri harjoitussaleihin. Harjoitukset kesti neljä tuntia. Illasta vielä kävimme yhdessä syömässä Hotelli spa Meliassa. Sunnuntaina olikin hiukan kankeaa herätä, mutta kun ajattelin että minä kävelen tääs harjoituksiin, heräsi sillä matkalla. Harjoitukset olivat vielä rankemmat kuin edellisenä päivänä. Neljän tunnin harjoitukset saivat väsymään ja kovan nälän aikaan. Paluumtakalla hotellille kävelin "kanta" kahvilaani ja kävin syömässä kunnon tuhdin evään. Myyjät nauroivat kun huomasin siellä samalla angry bird sipsejä myynnissä. Piti niitä ihastella ja naureskella jonkin aikaa. Ilta menikin nukkuessa.
Maanantaille olin sopinut meneväni vielä aamutreeneihin ennen kun lähden junalla lissaboniin takaisin. Odottelin sovittuun aikaan, sovitussa tapaamis paikassa. Tietenkin portugalilaisittain toinen oli myöhässä, ja minä suomalaisittain edellä ajasta. Harjoituksiin päästiin. Harjoitukset olivat haasteelliset koska nyt kieli oli portugaliksi, jouduin välillä kyseleen englanniksi kun en ymmärtänyt jotain. Mutta hiki tuli. Porukka oli hyvin ystävällistä, ja sainkin uusia ystäviä karateporukoista. Toivon että pääsen uudelleen vaikka ensivuonna.

Lissaboniin menin maanantaina takaisin hotellille. Nyt en jaksanut oikein enään missään kierrellä. HAlusin kuitenkin käydä hierojalla, joten kysyin virkailijalta mitenkä sellainen onnistuisi. Hän soitti Wellness centeriin. Kuulin ettei hierojalle ole aikoja. Mutta hän lupasi vielä asiaa selvittää. Mietin että jos ei onnistu, menen kylpyyn oikein kunnon ammeeseen. Vedessä ollessani virkailija soitit, ja kertoi että aamulla ennen lentoa olisi mahdollista. Tietenkin suostuin. Ja niin aamupalan jälkeen odotin huoneessa. Sain kylpytakin, tossut ja pikkuhousut joteka piti pukea päälle. SIttne hissillä toiseen kerrokseen. Hieroja-hoitaja oli brasilialainen Lucia. Hän ei puhunut paljoa englantia, mutta saimme paljon keskusteltua kuitenkin.  Hän oli kahden lapsen äiti. Toinen tytär oli insinööri, toinen vielä yläasteella koulussa. Lucia oli myös energiahoitaja ja hänen auransa oli valkoinen. Kun hän näki minut kysyi että olenko karateka. Joo.... Ja paljon olen harjoitellut nyt... Hän teki sitten minulle listan ulkopuolisen hoidon, 90minuuttia. Maksu oli kuitenkin 60minuutista listan mukaan.

SUosittelen, jos menette Hotelli Luteciaan niin siellä Wellness Center:n palvelut on kokeilun arvoisia. Itselle se olikin matkan lopetuksen piste i:n päälle. Lento lähtikin puolen toista tunnin päästä hoidosta, joten kiirehdin kentälle. Sitten lento frankfurttiin. Saksassa odottelin taas jonkin aikaa suomeen pääsyä. Kentällä oikein olin iloinen kun kuulin suomen kieltä. Viikon aikana olin alkanut jo ajattelemaan englanniksi, joten oma kotikieli olikin virkistävää. Taas sain ympärilleni väkeä ihan reilun laisesti, mutta nyt sain puhua suomeksi heidän kanssaan. Matka suomeen meni nopeaan. Yön olin taas Hotelli Pilotissa.



Keskiviikko  aamuna lähdin junalla taas tikkurilasta pohjoista kohti. Matkalle tuli myös eräs pärnäisteläinen rouva. Auttelin häntä sen verran että sai matkatavarat junaan. Loppu matka me sitten juttelimmekin hyvin henkeviä ravintola vaunussa, hän kertoi matkastaan, puhuimme intuiitiosta ja vaistosta. Matka meni hyvinkin nopeaan ja huomasimmekin että kohta on hänen kotinsa lähellä. Matkalla tapasin siis paljon uusia ihmisiä, ja nautin siitä niin visuaalisesti, fyysisesti kuin psyykkisesti. Voin sanoa että reissuni onnistui oikein hyvin.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Ystävä influenssa kyläili, vauhti hiukan hidatui vain väliaikaisesti.

Loppu vuosi menikin töiden merkeissä. Jouluna ei paljoa kerennyt isompia miettimään. Tuolloin alkoi näkyä influenssan satamaan tulo. Tämä tarkoitti tietenkin venymistä töissä. Kaiken lisäksi alkoi valmistuminen koulusta häämöttää lähempänä. Viimeinen rutistus oli jäljellä, ja tavoite saada vietyä loppuun asti kunnialla. Omatavoitteeni oli saada siis todistus, ja kokeet sekä kehittämistehtävät hyväksytysti läpi. Tavoitteeseeni siis kyllä pääsin, läpi menivät ja loppujaan ainoa numero joka todistukseen tuli oli kiitettävä. Aikanaan kun valmistuin sairaanhoitajaksi, tein itselleni sellaisen käsityksen että en kovin helpolla lähde kouluun. Puoli vuotta oli väliä etten ollut koulussa. Nyt kysymys kuuluu mikä minusta tulee isona? Jääkö tämä viimeiseksi kouluksi vai löydänkö itseni vielä joskus uudelleen koulun penkiltä? Päätin kuitenkin että olen ansainnut palkinnon, joten joululahjasta ostin itselleni lentoliput portugaliin, lissaboniin. Reissu kestää siis melkein viikon, ja matkalla käyn mutkan Aveirossa karaten-leirillä ( pitää jotain haastettakin olla). Tällä kertaa reissuni on ihan yksin tehtävä.

Reissun häämöttäessä edessä päin on ollut hyvä innoike jaksamaan uusissa haasteissa. Vuoden vaihtuessa erikoissairaanhoidon laki on muuttanut työtäni jonkin verran. Työpaikkani muutui kauemmaksi, kuukausipalkka hiukan parani, ja työmäärä väheni... Voisi siis sanoa että hyvä diili, mutta lopputulosta ei vielä tiedä, aika näyttää sen. Mutta työ on samaa, sitä jota rakastan. Kyllä niin voi sanoa. Myös harrastuksiani rakastan. Nyt olen saanut enemmän aikaa koulun loppumisen jälkeen ja työaikojen muuttimisen kautta. Joten uusia haasteita on itselle alettava suunnittelemaan. Sitä on aikaa siis alkaa haaveilemaan seuraavasta vyöarvosta. Ja kiivaasti olenkin harjoitellut. Alkuvuodesta sain aloitettua lihaskuntoharjoittelua uudelleen kaiken muun harjoittelun lisäksi. Voi sanoa että työpaikan kuntosali on ollut ahkerassa käytössä sen mitä on kerennyt ja jaksanut.

Helmikuu toi  pieniä haasteita vastaan influenssan merkeissä, jolloin jouduin pitämään pitkästi vapaata liikunnasta. Sen huomaa selvästi kun ei ole liikkunut, ja on joutunut syömään kortisoonia moninkertaisesti enemmän kuin aiemmin. Siitä sitten meni kilpirauhanen taas sekaisin ja paino alkoi myös nousta. Onneksi on lääkkeet olemassa, joilla tilannetta saadaan hoidettua.


Oli nautinnollista edeltävänä viikonloppuna päästä harjoittelemaan kolmen viikon tauon jälkeen taas karatea. Olin Talvileirillä Tampereella varalan urheiluopistolla harjoittelemassa Dirk Heenen johdolla. Täysillä en kuitenkaan uskaltanut vielä tehdä, verikokeiden mukaan kun influenssa kun ei vielä ole lähtenyt kokonaan kehostani. Tein kuitenkin sen mukaan mitä kehoni kertoi sopivaksi, hiki siinäkin tuli. Yövyimme naispporukalla hämeenkadulla omenahotellissa. Katsoimme sen halvimmaksi vaihtoehdoksi yöpyä, ja ruokailutkin teimme . . . omalla tavalla. Voisi sanoa että intuitiolla mentiin. Sinne minne nokka näytti mentiin katsoon oliskos siellä ruokaa, ja no minun luonteeni äkkipikaisuus tuli tässä asiassa esille. Kun jos ei päätöksiä tehdä nyt ja heti, niin teen jotain päätöksiä ja sitten mennään sinne päin. Jos matkalla sattuu tulemaan parempia vaihtoehtoja vastaan mennään sitten sinne. No tällä periaatteella me sitten löydettiin koskikeskuksesta japanilainen sushiravintola. Suosittelen lämpimästi sitä paikkaa. Oli tosi hyvää ruokaa, ja sushiravintolaksi kohtuu hintaista. Lounas oli normaalin lounaan hintainen, siihen sisältyi misokeitto ja kahdeksan sushia. Maha tuli täyteen tällä oikein sopivasti. Sillä sitten jaksettiin mennä illataan asti. Samalla reissulla löydettiin kirppis, josta löysin itselleni nahkaisen laukun. Jokaisella aivot tarvitsevat välillä lomaa, ja tämä tapa liikkua on sopivasti rentouttavaa. 
  

 
Harjoittelut ja illanvietot niin varalassa, kuin iltaisin menivät sopivasti minun mieleeni. Reissuista voi nauttia ihan ilman isompia stressejä ihan vain ottamalla sen vastaan mitä eteen tuppaa tulemaan. Tällä samalla ajattelulla lähden portugaliin. Isompia suunnitelmia ei ole mitä Lissabonissa tekisin. Ainoat päätökset joita suunnitelmiini olen tehnyt että kierrän mahdollisimman paljon kaupunkia jalkasin, pyörällä tai paikallisten käyttämillä julkisilla välineillä. Aikaa kun on vaikka kuinka paljon, mutta kuitenkin se on lyhyt aika lopulta. Aveirossa aikani vietän tutustumalla alueeseen ja edustamalla suomalaisia karatekoja niin hyvin kuin vain voin.  

 http://www.delisushi.fi/

lauantai 1. joulukuuta 2012

Sahalahden saunatiellä pikkujouluissa.

Joulua ennen on aina pikkujouluja sen ettei niitä kerkeä kaikkia käydä. Itselläni kuitenkin on enemmänkin ettei meinää minnekkään päästä. Kuitenkin olin varannut vapaaksi 23-25.11.2012. Jäsenleirille oli kuitenkin päästävä tavalla tai toisella. Leiri oli tarkoitettu kase ha finlandin jäsenille, ja samalla siina pidettiin pikkujoulun tynkäiset.
Savosta meitä meni vain kaksi naista. Matkakin tuli sitten tehtyä seikkailun kannalta. Navigarit eivät tosiaan aina kerro oikeaa reittiä joka olisi lyhin, mutta ne kertovat reitin jonka varrella ei tasan varmasti nukahda rattiin. Siinä sitten mentiin mutkia pikku kylien kautta, mutta perille päästiin. Paikka oli syrjässä mutta hyvin idyllinen pieni hirsitorppa. Tarkoituksena oli siis treenata ja nukkua samassa paikassa. Sali oli sopivan kokoinen pienelle ryhmälle, kunhan siirteli pöytiä edestä pois. Ensimmäiset harjoitukset olivat tunti saapumisen jälkeen. Paikat sitä jo odottivatkin että päästiin treenaan. Harjoitukset piti Jani Somppi. Hänet tuntien pystyi odottamaan että harjoituksen jälkeen pää on sekaisin, hiki virtaa, ja miettii että mitenkäs sitä vois päästä vielä nopeammin. Treenit olivat nopea tempoiset, tarkoituksellisesti hän siirtyi nopeasti aina tekniikasta toiseen, sekoitti pakkaa. Ajatuksena oli saada nopeutta liikkeeseen niin käsiin kuin jalkoihin. Tuolloin en oikein ymmärtänyt tuota täydellistä ajatusta mikä tässä treenaamis tavassa oli, mutta sekin valkeni minulle lauantaina.

Perjantai ilta ei venynyt ihme kyllä kovin pitkäksi. Menimme minun mittarissani aikaisin nukkumaan jo puolilta öin. Kaverini mirka nukkui kuin tukki, kuume taisi olla hänellä nousemassa. Lauantaina sitten noustiin ylös jo yhdeksältä. Selkä kankeana, ja ajattelin sen johtuvan pehmeästä patjasta. Viereiselle sängylle (ainoa sänky) katsottuani sieltä kurkkaa vieläkin kipeämpi, nuhaisempi, henki vinkuvampi mirka. Siitä tuli siis hänelle lepopäivä, tai oikeastaan valokuvaaja. Kuvaaminen ei tainnut kuitenkaan hyvin onnistua, kun mirka nukkui kuin tukki välillä tapahtui ja kuului ympäriltä mitä vain.
Lauantain treenit ensimmäisenä veti Toni Gallen. Nyt sitten mentiin enemmän liikkumiseen. Harjoituksessa  aloitettiin ihan alusta miten karatessa liikutaan. Koitettiin unohtaa aiemmin opittu muuten, paitsi keskivartalon koonto ja piukat pakarat. Nyt etsittiin siis sitä mistä kaikki liike lähteekään liikkeelle. Harjoitukssa hypittiin, työnnettiin kuulaa ja heitettiin keihästä.... oikeasti tehtiin kuitenkin karatea, mutta käytettiin visuaalista toimintaa harjoittelussa mukana. Ja oikeesti siinä alkoi huomata kuinka nopeentui liikkeet ja koonto pysyi. Kädet pääasiallisesti otimme Niirasen "Jape"n harjoituksissa mukaan. Idea jatkui samana, teimme vain nyt käsillä enemmän. Viimeisenä harjoitukset piti Sompin Jani taas. Nyt alkoi uudelleen taas pään sekoitus. Tehtävät bunkait, ja liikesarjat olivat lopulta samat kuin toistenkin harjoituksissa, mutta tempo oli taas hyvin nopea. Itse en pystynyt tekemään oikeestaan mitään harjoitusta loppuun asti, tai siltä se tuntui. Lopulta purskahdin itkuun kesken treenin. Vieläkin on tunne ettei itku ollut täysin minun omaani, mutta myönnän että turhauduin myös itselleni kun ei homma pelittänyt.

 Harjoituksien jälkeen pidimme rentoutumisen. Pareina menimme lattialle makaamaan kun pari hoiti meitä. Jani kertoi oman näköisen hoito tavan, mutta epäilempä tuliko kaikkien ihan täysin luonnon voimalla tehtyä, kyllä siinä omaakin reikiä tulee väistämättä. Sitä kun ei voi aina estää. Parini hoiti minua, jonka aikana itse näin sinisen eri sävyjä. Myöhemmin kun taas hoidin häntä näin vihreän ja keltaisen sävyn. Silmät olivat koko ajan kiinni. Myös silmiin tuli muitakin asioita, mutta niistä en kerro .

Koko teeni viikon aikana koin erilaisia vaivoja, mutta ne eivät olleet omiani. Niistä sain varmuuden toisilta jotka kertoivat omat vaivansa. Kuitenkin koen että meno tampereelle asti oli aiheellinen. Sain taas lisää virtaa, ja koin uusia kokemuksia. Harmi vain että mirka oli sairaana ja joutui seuraamaan meidän harjoituksiamme sivusta. Kiitokset kaikille treeneissä olleille, hauskaa oli ja hyvät treenit olivat myös. Siitä hyvä esimerkki on se, että vedin sitten seuraavana maanantaina karatessa treenit. Ekat vihreävöisenä ja ekat täysin karatea olevat treenit. Kokosin treenit janin ja tonin treenejä yhdistäen. Siitä sitten tuli sellainen treeni, että sain kaksi miestä suuttumaan kesken treenien itselleen. Oltiin hikisiä, mutta tyytyväisiä. Se että saa meidän karaten pojaat muriseen itselleen on tavallaan yksi saavutus minun matkallani.

Kulunut viikko on sitten ollut erittäin raskas niin töissä kuin vapaalla. Töissä on ollut haastavia potilaita ja työparin kanssa pitkiä keskusteluja . Vapaat on sitten mennyt nukkuessa, kun ei ole tainnut univelkoja muuten saatua pois. Se menneissä viikoissa on ollut, että tullut mietittyä asioita joka kantilta. Silloin voi tajuta jotain asioita joita on kokenut aiemmin, tai joita on tuntenut olevan hätänä. Koitan kertoa tässä ystävälleni, vaikka et olekaan minulle mitään kertonut koen sinun huolen, vaivan ja surun kehossani. Tiedän sinun olevan kipeä, mutta se on hoidettavissa. Ja uskon vielä hyvinkin vahvasti että suurin haaveesi tulee vielä toteutumaan tavalla tai toiselle. Toivon että reiki lähetykseni ovat olleet sinulle avuksi.Tämä tunne on ollut yksi vahvistus itselleni taidoistani, en kuitenkaan vielä kaikkea osaa sanoa miten niitä teen tai koen.  Odotan kevättä, jolloin Martiina ja Dirk tulevat suomeen kesämökilleen. Tuolloin saan lisää asioihin selvyyttä.  Voin kuitenkin tehdä jotain sellaista mitä en aina itsekkään tiedosta. Mutta Onneksi minun taitoni löytyvät myös lääketieteestä, joten uskon niihin.

Taisin luvata jotain tuolla leirillä, alkaa treenaamaan vyökokeeseen. Pikku hiljaa, kunhan jaksan tässä työn ohella. Mutta kyllä se varmaan helpottaa kun vielä saan tuon koulun ensi viikolla loppumaan. Tiistaina olisi sitten näyttökokeen tekeminen, ja siihen jännitän. Taidanpa tehdä joitakin hengitysharjoituksia ennen näyttöä jotta pysyn rauhallisena. :) Tällaise olivat minun kuulumiseni tällä kertaa.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Syksyn ajan mietteitä

Kesä vierähti hutinalla. Sen jälkeen on ollut kiirettä samaan tapaan niin paljon että hyvä kun perässä itse pysynyt. loppu kesästä alkoi sairastelu kierre jonka loppumiseksi oli otettava itseään niskasta kiinni ja rauhoitettava tuota liikkumista. Mutta millään en luovu karaten harjoittelusta enkä lenkkeilystä. Kuitenkin nyt syksympänä on pitänyt oikein itsensä rauhoittaa tavalla tai toisella. Nyt aikaa onkin kulun kutimet kourassa  tai virkkuu koukun heilunnalla. Kyllä sitä jotain tuostakin on syntynyt ihan käytettäväksi asti. Keho näyttää haluavan välillä otettavan rauhallisemmin joten sitä on siis vain kuunneltava.
Tässä on sitten ollut aikaa kuunnella mitä tuo keho kertoo. Sitä kun osaa kuunnella, on sitä helpompi hoitaa. Kesän reissun jälkeen olen alkanut huomaamaan osaavani uusia asioita, tai olen vanhoille saanut uuden nimen. Olen pienestä pitäen nähnyt enne unia. Niitä näkee myöt äitini sekä muita suvun naisia. Nyt olen alkanut tuntemaan myös enne tunteita, toisten vaivoja saan helpommin selville. Tälle kaikelle sain siis nimen. Olen reiki. Loogistahan se on, reiki on yhteydessä karateen mutta se on ollut minussa jo lapsesta asti. Tämän ymmärtäminen on ollut vaikeaa, ja sen tiedon saanti on vaikeaa. Itse nojaan paljossa tieteeseen, ja sieltä olenkin etsinyt tietoa reikistä. Asia on hyvin laaja ja sitä voi löytyä monelta kannalta asioita, suurinta osaa en kuitenkaan sisäistä. Reikillä on monta eri nimeä, joten sekin vaikeennuttaa tiedon löytöä. Lopulliseen tyytyväisyyteen tulen kemian, fysiikan, psykologian ja fysiologian kautta. Lyhennettynä lämpö on energiaa, Läheisyys, hyvänolonhormooni, tunto, kuudes aisti, jne ovat siis löydettävissä tieteestä. Jokainen muistaa tilanteen kun lapsena sain kolhun vaikka polveen. Aikuinen kun puhalsi "pipiä" ja asetti käden kipeän paikan päälle lieveni kipu. Tämä on reikiä konkereettisimmillaan. Vielä en tiedä paljoa, vain pienen pienen murto-osan reikistä, mutta se kyllä alkaa valkenemään pikku hiljaa. Paljon kuitenkin olen oppinut itsestäni. Olen aina lukenut toisia ihmisiä hyvin heidän kehonkileln kauttaan, olen jotenkin kokenut vahavasti millainen toinen on persoonaltaan. Nuo ovat aina osuneet oikeaan. Samoin enne uneni, joskus hyvinkin tarkkaan toteutuneet. No mutta tämä tästä asiasta.
Viime aikaisin tutkimusmatkani olen tehnyt kilroyn sivuille lähi-idän akselille. Ensi keväänä maaliskuussa olisi leiri kuwaitissa, joka on alkanut minua kiinnostamaan. Tuli vain vahva tunne että sinne mun pitäis mennä. Matkankin saisin ostettua veronpalautuksilla. Vielä kun tarkan ajankohdan saisi selville. TOinen vaihto ehto olisi portugaliin samoihin aikoihin.Vielä en ole ketään mukaani saanut innostumaan aiheesta, joten olen jo vara suunnitelman tehnyt että voin lähteä vaikka yksin. Ostin myös tuolta erätukusta sopivan rinkan reissuja varten. Vielä siis pähkäilen mitä teen.
Pikkujoulu kausi on täällä nyt. EN pääse kuitenkaan kovin moneen mukaan, mutta eikös se tule hyvin takaisin kun se johon pääsen kestää kolme päivää. :) Joten odotan nyt kase ha finlandin jäsenleiriä ja "illanviettoa". Leiri on kahden viikon päästä, joten ei enään kauaa tarvitse odotella. Lähempänä on odottamista myös. Olen ollut erikoistumisopinnoissa, ja tässä päivän sisällä pitäisi tulla tieto millaisen lopputentin  sain tehtyä, joutuuko uudelleen uusimaan vai menikö läpi. Yleensä mulla on tunne jos läpi on, tai ei ole, Mutta nyt sitä ei tullut. Ei vielä muutaman päivän jälkeen päinkään en tiedä kuinka meni. Joten nyt taidan mennä katsomaan sähköpostiani jos sieltä jotain tietoa olisi jo tullut.

Kuvassa nyt siis syksyn aivojen jumpan tuotokset. :D 


tiistai 21. elokuuta 2012

Äänettömyyden kautta taas uuteen nousuun..

Sitä tässä on viikkoja kulunut viime kirjoittelun. Espanjan reissun jälkeen on pitänyt ihan ottaa rennosti. Se vanha viisas tieto, että kun ulkomailta tulee suomeen sairastuu pätee tosi hyvin. Meni varmaan viikko suomen mantereella kun alkoi limaisuus tulla. Ja lopulta heinäkuun puolessa välissä alkoi kadota ääni. Juuri kun oli karate leirin suunnittelu kotipaikkakunnallani. Vielä siinä touhuta sen mitä pystyi. Leiri kuitenkin pidettiin, itse keittiössä häärien. Vaikkakin ääntä ei tuolloin kuulunut mitään. Pääasia että toiset pääsivat treenaamaan.
Elokuu onkin mennyt levätessä, marjoja poimiessa ja töitä paiskiessa. Sairastelun jälkeen on pidettäväkin lepoa kaksi kertaa sen määrän mitä on sairaspäiviä. Eli tässä kuukausi on vierähtänyt siltä osin hyvin. Joten nyt tämä viikko on alkanut pikku hiljaan liikkua taas ohjelman mukaan. Nyt on sitten sykemittari mukana juostessakin, jotta syke pysyy kohtuu arvoissa. Sitä kun ei halua mitään sydänlihastulehdusta aikaiseksi. Karate treenaaminen alkaa siis uudelleen, ja kaikki pitää aloittaa taas alusta.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Karateleiri reissu cadiz:n 2-10.7.2012.

Keväästä odotettu reissu on sitten käyty läpi. Matkalla oli seikkailuja ja nautintoja, unohtamatta pientä fyysistä rasitusta. Siitä onkin aikaa kun viimeksi ulkomailla kävin, kuusi vuotta ainakin. Nyt kun sain sopivan syyn alkaa suunnitella reissua, niin sen sain sitten aikaseksikin järjestää. Jotenkin yksinään eloaikana tuo reissaaminen on ollut jotenkin haasteellista. Eikä sitä oikein yksinkään halua lähteä minnekkään suomea kauemmaksi. Nyt kuitenkin senseini Laura oli halukas lähtemään mukaan, joten eihän siinä muuta kuin alkaa matkaa suunnitteleen. Lopullinen päätös lentolippujen ostoon tapahtui nopeaan. Se oli huhtikuun puolivälissä keskellä yötä puhelimessa, kun päätimme että nyt sitä ostetaan ne liput. Matka ei ollut mikään valmispaketti, vaan kaiken itse suunnittelimme ja rakensimme reissun omanlaiseksi. Lennon otimme kilroylta ja lensimme Lufthansan koneilla. Voin suositella kaikille tuota lentoyhtiötä oikein hyvällä mielellä. Palvelu oli niin mennessä kuin tullessa samaa tasoa kuin finnairillakin. Matkalla tarjoiltiin pientä syömistä. Ainoa haitta jonka palvelusta voin sanoa oli dusserdorfin lentokentällä olevan palveluhenkilöstön lufthansan pisteessä. Koitimme saada merkinnän tietoihimme että tarvitsemme erikoisruokavalion takia sopivan ruan jota syödä. Nainen alkoi paasata ettei mitään ruokaa pitäisi euroopan lennoilla tarjota, mutta ohjehan on että jos lento on yli 2 tuntia pitkä tulee silloin ruokaa. No sitä ei sitten saatu vaihdettua. Joten tyydyimme siihen. Lentokoneessa henkilöstö oli ystävällistä ja antoivat hedelmiä jos emme voineet syödä tarjottua ruokaa.

Matka siis kävi yhden laskun kautta madridiin. Alku pysähsyksen olimme dusserdorfissa. Itä-saksan kausi näkyi vieläkin hyvin ympäristössä ja taloissa. Suomalaiselle oli hiukan shokki nähdä kuinka siellä pidettiin luontoa ja asuinalueita yllä. Teillä ja puistoissa oli roskia sen mitä kerkesivät laittaa. Varmaan siellä olisi kauempana keskustasta ollut siistimpää, mutta jos keskustassa ollaan niin kyllä sekin olisi hyvä olla hyvin kunnossa pidetty. Seinillä oli piirroksia ja kirjoituksia. Jotenkin sitä mietti miten siellä joku voi viihtyä. Sitten kun menimme rauhalliseen ja oman laisesti sisustettuun kahvilaan, silloin sen tajusi. Vaikka myyjä ei osannut englantia, oli palvelu lämmintä ja hyvää. Sinne olisi voinut jäädä pitemmäksikin aikaa. Yöksi kuitenkin menimme nukkumaan lentokentälle. Yöllä saimme "ystävän" eräästä rouvasta. Hänet oli jätetty lentokentälle yksin. Hän puhui saksan ja sisilian sekoitusta. Siitä ei oikein kukaan saanut selvää. Sen mitä ymmärsin oli hän hädissään mihin mennä, ja mitä tehdä. Suomalaistytöt ovat kait jossain luotettavan ihmisen maineessa, kun meille voi näköjään jättää tavarat seurattavaksi kun itse lähtee tupakalle. Voi ainakin sanoa ettei se yö nyt tylsä ollut kun rouva piti meille haastetta ja tekemistä koko ajan. Kunnes jollain tavalla sain hänet nukkuun. En oikeen tiiä miten, mutta lopulta oli sööttiä kun hän nukkuin Lauran kanssa samalla tuoli rivillä päät vastakkain. Kyllä nautin siitä hiljaisuudesta.

Dusserdorfin keskustasta.
                                         
Elokuva aiheella oleva kahvila.
                                       
                                          
Lento madridiin meni hyvin nukkuessa, edellinen yö kun tuli nukuttua hiukan vähin torkuin. Marka jatkui espanjassa linja-autolla. Suomalaiset tytöt hiukan olivat kiinnostava näky, eritoten laura joka on luontaistaan blondi hiuksiltaan. Saimme katseita missä tahansa liikuimme. Ihmiset olivat kuitenkin ihanan auttavaisia, ja neuvoivat meidät oikeaan bussiin. Matka bussilla oli aika väsyttävä, ja nukuimmekin suurimman osan matkasta. Kuski ei oikein puhunut englantia, saatikka nyt suomee. Joten oli hiukan elekielellä pelattava. Nuoremmat espanjalaiset osasivat jonkin verran englantia josta oli paljon apua. Eri toten kun neljän tunnin jälkeen pysähdyimme ruokakaupan pihalle, jotta sai hakea juomista. Itse siinä pyrähdin nopeaan kauppaan, ja sieltä ulos tullessa... bussi kadonnut. . . Siinä kuulkaas sydän löi tyhjää. HELVETTI, MÄ OON YKSIN ESPANJASSA TÄÄLLÄ KORVESSA. Ei auttanut suomen sanat siellä. Siinä katselin ympärille ja huomasin pari poikaa jotka oli bussissa. Kyselin englanniksi missä bussi. Ei perkele asia mene jakeluun. Siitä takaisin sisälle. Haa Tuossa on vierus toverit. "Missä bussi" - " tankkaamassa, ollaan tauolla" "mikä hätä": kuului takaa ja käännyin. AI IHANA LAURA!.-  Hyvä että en hypännyt kaulaan kiinnni. Kyllä sitä kuulkaas säikähti kun mietti missä on, ja mitäs sitten jos oisin jäänyt sinne korpeen. No onneksi matka pääsi jatkuun kun bussi palasi tankki täytettynä.
Bussi matkan näkymiä.
                                        
   El toro. Näitä oli matkalla aina ennen maataloa. Myös flamengotanssijoita  oli samanlaisina merkkeinä.

                                     

Illasta olimme aika myöhään cadizizza. Hostelli oli juuri viimeisiä minuutteja auki. Pääsimme siis viime minuuteilla. Saimme hyvän ohjeen mennä baareihin syömään tapaksia. Ne muuten on aika täyttäviä perusruokia, eikä kalliita. Siinä sitten aloitimme matkan paikallisten kuppilassa ruokamatkan. Ja muuten oli hyvää.

Keskiviikkona pääsimme ensimmäisiin harjoituksiin vasta illalla, joten aamu olikin aikaa liikkua vanhassa kaupungissa. Hostellimme sijaitsi keskellä vanhaa kaupunkia, joten oli helppoa liikkua. Aluksi kiersimme kartan kanssa ympäriinsä, kameran kanssa. Päivällä saimme hostellin työntekijän mukaamme pitämään ohjatun kaupunki kierroksen. Huonetoverimme, englantilaiset tytöt, olivat mukana kiertelemässä. Voi sanoa että kierros oli oppaan oman persoonan mukainen, eläväinen ja mielenkiintoinen. Oppaamme oli amerikkalainen mikael, joka oli tullut (yllätys, yllätys) naisen perässä cadiziin asumaan. Kiersimme varmaan kolmatta tuntia kylillä, saaden sellaista tietoa jota ei normaalisti opaskierroksilla tule esille. Esimerkiksi kuinka moni tietää että Helle Berry ei ite ollut kohtuksessa 007:ssä nousemassa merestä, ja tuo kohtaus on muuten kuvattu cadizizza. ALkuperäisessä paikassa oli ollu elokuvan aikaan mellakoita ja vaarallista olla, joten ohjaaja oli päättänyt tulla cadiziin jossa ranta oli samanlainen. Ja Hellen mielestä tuolloin meri vesi oli liian kylmää, joten näyttelijän stuntti oli sitten ollut  vedesssä. Niin miehet se teidän päiväuni ei ole Helle Berry :)

Nähtävyyttä oli paljon, ja kaikkea emme kerenneet käydä edes sisältä katsomassa. Mutta se tärkein jonka takia olimme siellä oli karate leiri.  Iso senseimme Dirk Heene oli pitämässä caditsissa kesäleiriä. Meitä oli suomesta viisi. Sopivan kokoinen iskuryhmä edustamaan suomea. Kuulimme että oli ensimmäinen vuosi kymmeneen vuoteen kun leirillä oli ulkomaalaisia harjoittelemassa. Ihme, kun paikkahan on kuin paratiisi. Säät kun sallii niin se on mielestäni parempi paikka kuin jokin kanariansaaret. Matkatoimistot eivät siis ole vielä löytäneet täysin euroopan yhtä vanhimmista kaupungeista matkakohteekseen. Se oli meille parempi, saimme aika "rauhassa" treenata.

Leijonat oven kahvoina
Kaduilla oli paljon kaunista ja katseltavaa


Valot ja varjot, kaunista ja eleganttia


Matkan aiheuttama turvotus näkyy.
 
Kauppatorin seinässä paikallisten omia kuvia



Jokaisen makuun omanlainen ranta


uuden ja vanhan cadiin (gadiz) välinen portti
Kasvitieteellisessä oli paljon kasveja eripuolilta maailmaa.







Harjoitukset pidettiin suurelta osin liikuntahalilla. Siellä oli samaan aikaan uimakilpailut ja jooga kurssi. Ilma sisällä oli kosteä ja lämmin. Espanjalaisista muuten lähtee kovasti ääntä. Oli työ ja tuska kuulla mitä Dirk ohjasi edessä, joten elekielen ja liikkeitä seuraten piti päästä jyvälle mitä tehdään.

 Harjoitukset keskittyivat hengityksen yhdistämiseen liikkeeseen, samalla pitäen kime hyvänä. Katana oli Heian sandan go. Aluksi siinä meinas mennä eteen päin, perusmuodon mukaan. Mutta pikku hiljaa se alkoi mennä jouhevammin. Tekki nidan oli toisena katana, kuulin sen olevan 2:s danin vyökokeeseen kuuluva kata. Ja siinäkin pysyin aika mukana. Molemmista katoista harjoitukssissa käytiin bunkait. Sekä lisäksi oli liikesarjoja bunkai harjoituksina. Itse pääsin aika paljon harjittelemaan espanjalaisten parina. Ja kovaa sai tehdäkin. Ei ollut muuten kertaakaan etten olisi ihan läpi märkä ollut. Vaikka lämpötilalla olikin osuutta asiaan, mutta kyllä se treenikin oli hikoiluttavaa. Perjantaina olimme rannalla, hotelli viktorian rannalla. Lämpötila ja sää oli kuin suomen kesässä. Harjoitukset olivat ihanat tehdä hiekassa. Haastetta saimme sopivasti hiekassa pystyssä pysymisestä lisänä. Perjantai olikin rankin päivä kolmine harjoituksineen ja joogalla terästettynä. Päivälla siestan aikaan otimme aurinkoa rannalla, ja kuvasimme rannalla toisiamme, Laura, Marko ja minä. Joitakin kuvia niistä saatiin jopa onnistumaankin.

Illalla jooga oli aika raskasta. Luulin että se olisi ollut enemmän lihaskunnon palautusta ja venyttelyä, mutta se olikin lihaskuntoa täysillä. Liikkeet olivat vaihtelevasti keskivaikeista vaikeisiin. Itselleä hiukan tuo astangajoogan hallitseminen sekoitti liikkeitä. Tein kuulemma liikkeet heidän mielestään väärin, kun tein astangajoogan tapaan. En itse olisi kylläkään ohjannut noin vaikeita liikkeitä ensikertalaisille, mutta se oli sen ohjaajan tapa. Hiki siinäkin tuli.

Perjantaina illalla kuulkaas maistui ruoka ja uni kaikkien rääkkien jälkeen. Ja kylmä suihku, kun oli sattunut nukkuun siestan aikaan rannalla ja poltin olkapääni. Vauva öljystä oli apua. Oikeesti siinä hyvä vinkki kaikille. Ottakaa vauva öljyä mukaan ulkomaille, se kun vastaa ceridal voidetta ja on halvempaa. Oma palovammani ei kovin ollut kipeä, vaikkakin aika paha se oli. Nopeastihan tuo sitten parantui.
Lauantaina oli sitten hiukan helpompi päivä. Kahdet harjoitukset ja illasta syönti. Päivän aikana huomasin että en ihan urvelo ole. Sitä kun oli sellaisten parina ollut koko viikon lopun, eritoten lauantaina ja vielä sunnuntainakin että kovaa sai tehdä. Suurimmaksi osaksi olin musta vöisten kaverina. Vaikkakin aivot tarvii aikaa tajuta mitä tehdään, mutta sitten ku ne tajuu niin höyryveturi menee eteenpäin. Ja olihan tuo ihana kuulla kun oma senseini Laura antoi hyvää palautetta, että hyvin sitä meni. Ja vielä kun Dirk: kehui. Siihen päälle kun vielä Juan paplo kiitti harjoituksesta jonka hänen kanssaan tein 100% lasissa. Hyvältä se tuntuu kun kuulee ettei ihan tompelo ole. Mutta maan tasalle laskeennuin heti kun katson vyötäni, vihreä.Joten vielä opittavaa on ja paljon.

Sunnuntaina lähdimme aikaisemmin bussilla takaisin madridia kohden. Joten emme kerenneet olla kuin yksissä treeneissä. Olisimme mielellämme olleet vielä viimeisissäkin, mutta nyt siihen ei ollut aikaa. Loppu päätöksenä oli kuitenkin että matka meni hyvin, ja sain kipinän alkaa suunnitella ensi vuodeksi uutta reissua. Jos vaikka espanjassa, ranskassa tai jossain muualla kävisi leirillä uudelleen.  Sanonta että ei oppi ojaan kaada, on hyvä tässäkin. Paluu matkalla oli kiva katsella kuvia ja olla tyytyväinen mitä on tehty.
Paluu lento olikin nyt madridista frankfurttiin, länsi-saksaan. Saksan ero idässä ja lännessä näkyi selvästi. Nyt kaupunki oli siistimpi. Nähtävyysiä oli sielläkin paljon. Jos aikaa olisi ollut enemmän olisi vielä enemmän voinut olla kierreltävää. Yö sujui aika paljon vilkkaammassa lentokentällä kohtuu hyvin. Vuorotellen nukuimme ja vuorotellen valvoimme. Taasen huomasi kuinka suomalaisiin luotetaan. Eräs mies nukkui vieressämme rennommin, ku huomasi meidän tulevan viereen. Jätti välillä kärrynsä vartioimatta, luottaen että me kyllä sen perään katsotaan. Suomeen palasimme siis tiistaina päivällä. Täällä oli kuulemma koko matkan ajan ollut huonot ilmat, paitsi palatessamme oli aurinkoista ja lämmintä. Kaverimme Marko oli lentänyt toisella lentoyhtiöllä ja olikin meitä jo vastassa. Hän oli tuonut minun autoni lentokentälle juuri ennen kun tulimme. Kiitos Markolle tuosta ja siitä kun saimme auton sinun pihallesi. Niin  ja kaitpas sitä pitää Tuulaakin kiittää etähuollosta jota saimme kaikki tuonne harjoituksiin jotta jaksoimme tehdä ja nauttia treeneistä.


Voin suositella teille kaikille cadizia niin nähtävyyksien, rantojen, maisemien ja liikunnankin puolesta. Tuntemattomampi paikka meille suomalaisille, mutta espanjalaisille se olikin paljon tutumpaa loma-aluetta. Jos ei tykkää rysä-kohteista on cadiz sopiva, ja rauhallinen ainakin meille suomalaisille. Ruokakulttuuri on hyviin suomalaisille sopivaa, ja ne ovat hyviä. Sieltä löytyi sopivaa ruokaa myös erikoisruokavaliolliselle, eikä nälässä tarvinnut olla. Hyvät tuliaisetkin sieltä löytyy. Viinit olivat halpoja, jotenkin espanjalaiset eivät tunnu arvostavan omia viinejään, ja ne olivatkin halpoja. Joten itselläkin tuli muutama viini matkassa suomeen. Ja muuten hyvää viiniä onkin, tuossa juuri yksi pullo aukaistuna.












Kiitos kaikille hyvistä treeneistä jotka saimme cadizissa tehdä. Gracias por la los entrenamientos.  Con tora razòn yo recomendar para cadiz. Bien venido para nosotros.




keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Matkaa odotellessa.

Viime viikko meni töiden merkeissä hyvin ahkeraan. Vapaat meni sitten nukkuessa suurelta osin. Työskentelen vuorokausi työssä päivän tai kaksi kerrallaan. Viime viikolla oli kuitenkin mahdollisuuksia liikkua jopa töissä. Tavoitteenani on kulkea pyörällä mahdollisimman paljon, auto saa kiltisti olla tuossa pihassa. Kahdestakin syystä. Ensinnä tällä hetkellä bensan hinta on korkein muistiini. Melkein 1.8€ litralta. Siinä ei siis kovin paljoa rellestetä huvikseen autolla. Toiseksi viime syksynä lupasi Tehyn-kuntoutuksessa käyttää kaikki mahdollinen aika hyväksi liikkua jotka vain voi. Aina ei kuitenkaan voi.  Viikko sitten ihmettelin kun pyörrytti karaten harjoituksissa. Sitä onneksi mittasin verenpaineet, niin löytyi syykin. Paineet oli taas niin matalalla, ei ihme kun silmissä musteni. Keho kertoo kyllä koska on hyvä vähän huilata. Sitäpä tässä oon koittanut tehdä. Kuitenkin joka päivä olen koittanut liikkua vähintään puolen tunnin edestä. Lenkillä käynti oli perjantaina jo paljon helpompaan. Joten uskalsin pukea karate puvun päälleni. Lauantaina meillä kun oli kuntamme 90-vuotisjuhlat. Kävimme esiintymässä karateväen kanssa tilaisuudessa. Itse kuitenkin koitin enemmän olla puhujana kuin tekijänä. Sekin oli kyllä tarpeeksi sydämmen sykettä lisäävää. Näytös meni hyvin. Katsomosta kuului ääntelyitä että hullu toihan käy kipeää. Mutta lopulta väki oli hyvin otettu eityksestä.

Maanantaina sitten oli karaten harjoitukset edessä. Sopivan rääkiiin jouduttiin kun ohjelmassa oli Hangetsua. En muuten ollut aiemmin sitä kataa tehnyt, mutta lopulta se oli ihan helppo kunhan sen vaan hoksasi miten tehdään. Hengittäminen ei vaan itsellä ihan mennyt kaikissa ihan nappiin. Niin ja asennoissa on vielä paljon treenattavaa. Tiistaina sitten kävin pyöräilemässä kaverin luona suunnittelemassa espanjan reissua. Eli enään 19 päivää lennon lähtöön. Mennään Cadizin rannelle treenaamaan karatea. Saa nähdä kuin suomalais tytöt sieltä rusinana palaapi, lämpöä kun on luvattu lähemmäksi 40C:sta. Nyt on sitten reissu suunniteltu kokonaan. Pikaiselleen kun laskee koko reissun hinnan tulee se lähelle samaa kuin valmismatkan ostokin. Mutta itse suunnitellussa on enemmän seikkailuja ja toimintaa. 40km pyöräily ei ollut siis turhaa. Siitä on kohta seitsemän vuotta aikaa kun viimeksi olen lentänyt tai ulkomailla käynyt. Nyt siis tästä nautin. Matka on palkinto vyöstä. Sekä vuosi sitten lupasin itselleni jos valmistun sairaanhoitajaksi, niin lähden ulkomailla. Odottan siis reissua kuin kuuta nousevaa. Työtkin tuntuvat luistavan ihmeen nopeaan, vaikka haasteellisia välillä ovan. Tässä nautin siis suomen kesästä ennen kuin Espanjaan lähden. Hyvää säätä onkin luvattu juhannukseksikin. Toivotaan vaan ettei kukaan saa päähänsä seistä veneessä pikku huppelissa. Nauttikaa kesästä, mutta muistakaa turvallisuutenne olitte missä kunnossa tahansa. 

Tavoite seuraaville viikoille: liikkua ja nauttia suomen kesästä. 


Sain Lauralta haasteen. Joten vastailen siihen tässä samalla

1. Mikä on tuskaisin käsityömuistosi?
 Virkattu pöytäliina. Siitä sain jotenkin aikaa sipulipussin. Tai niin sitä toiset kutsui.

2. Asutko talossa, jossa haluat asua loppuikäsi?
En. Suurella todennäköisyydellä tulen elämäni aikana muuttamaan vielä useita kertoja.  

3. Minkä harrastuksen haluaisit aloittaa seuraavaksi?
  En varmaan aloita uutta, mutta olisi ihana saada taas aikaiseksi enemmän valokuvata, maalata, piirtää.

4. Minkä elokuvan kävit viimeksi katsomassa elokuvateatterissa? Tykkäsitkö?
Jos ihan oikein muistan niin viimeksi kävin katsomassa härmän. Tai sen ainakin muistan katsoneeni :) Ja kyllä tykkäsin. Melkein itkin kun kaipasin niin pohjanmaan murretta. 

5. Mikä oli lempilelusi lapsena?
  Niitä oli paljon. Varhaisin oli Apipapi, apinia joka katosi muutossa ollessani 4v.

6. Mikä on onnistunein käsityösi?
Minkähän niistä oikein valitsen onnistuneimmaksi. Posliininmaalaus on kanssa käsityötä, mutta enemmän taidetta. Olisin valinnut niistä, mutta nyt pitää oikein miettiä. Varmaan talvitakki jonka tein joskus itselleni aikoja aikoja sitten, kun vielä oli aikaa harrastaa käsitöitä enemmän. Viimeisin ja käytännöllisin taisi olla huopakinttaat ja tossut.
 
7. Kuinka paljon sinulla on lankoja varastossa?
Korimainen arkku on täynnä. Siellä odottavat tekemisen puuskaa.  

8. Kuinka paljon sinulla on puikkoja ja koukkuja?
 Sen verran että sukan, tumput, sormikkaat, puseron kudon, sekä virkkaus välineet joilla pärjää.

9. Onko sinulla lemmikkejä? Mitä ja minkä nimisiä ja luonteisia?
  Jos noita pölypalloja lasketa jotka aina välillä kertyy, ja siivotessa katoaa, ei lasketa- Ei yhtään tällä hetkellä. Olisin kova eläinten ystävä, mutta allergiat hiukan pitää aisoissa tuota lemmikkien hankintaa. Olen kyllä haaveillut kilpikonnasta, sille kun ainakaan olisi allerginen.


10. Hartain toiveesi, jonka julkisesti voit esittää?
  Niitä on monta, saada rahaa jostain helpottamaan elämää on ainakin ensimmäinen haaveeni. Toinen olisi laihtua vielä seuraavat max 10kg. Kolmantena pysyä terveenä pitkään ja onnellisena. Eikö tuossa ole jo aika isoja asioita. Enemmänkin olisi, mutta kohtuus kaikessa.

11. Mitä odotat tältä kesältä?
  Lomat on melkein pidetty, paitsi yksi viikko jota odotan. Eli kahden viikon päästä lähden espanjaan karaten leirille. Sitä olen kait odottanut huhtikuusta lähtien, lippujen ostosta asti.

En oikein ossaa sanoa kenelle laittaisin haasteen seuraavaksi.