lauantai 1. joulukuuta 2012

Sahalahden saunatiellä pikkujouluissa.

Joulua ennen on aina pikkujouluja sen ettei niitä kerkeä kaikkia käydä. Itselläni kuitenkin on enemmänkin ettei meinää minnekkään päästä. Kuitenkin olin varannut vapaaksi 23-25.11.2012. Jäsenleirille oli kuitenkin päästävä tavalla tai toisella. Leiri oli tarkoitettu kase ha finlandin jäsenille, ja samalla siina pidettiin pikkujoulun tynkäiset.
Savosta meitä meni vain kaksi naista. Matkakin tuli sitten tehtyä seikkailun kannalta. Navigarit eivät tosiaan aina kerro oikeaa reittiä joka olisi lyhin, mutta ne kertovat reitin jonka varrella ei tasan varmasti nukahda rattiin. Siinä sitten mentiin mutkia pikku kylien kautta, mutta perille päästiin. Paikka oli syrjässä mutta hyvin idyllinen pieni hirsitorppa. Tarkoituksena oli siis treenata ja nukkua samassa paikassa. Sali oli sopivan kokoinen pienelle ryhmälle, kunhan siirteli pöytiä edestä pois. Ensimmäiset harjoitukset olivat tunti saapumisen jälkeen. Paikat sitä jo odottivatkin että päästiin treenaan. Harjoitukset piti Jani Somppi. Hänet tuntien pystyi odottamaan että harjoituksen jälkeen pää on sekaisin, hiki virtaa, ja miettii että mitenkäs sitä vois päästä vielä nopeammin. Treenit olivat nopea tempoiset, tarkoituksellisesti hän siirtyi nopeasti aina tekniikasta toiseen, sekoitti pakkaa. Ajatuksena oli saada nopeutta liikkeeseen niin käsiin kuin jalkoihin. Tuolloin en oikein ymmärtänyt tuota täydellistä ajatusta mikä tässä treenaamis tavassa oli, mutta sekin valkeni minulle lauantaina.

Perjantai ilta ei venynyt ihme kyllä kovin pitkäksi. Menimme minun mittarissani aikaisin nukkumaan jo puolilta öin. Kaverini mirka nukkui kuin tukki, kuume taisi olla hänellä nousemassa. Lauantaina sitten noustiin ylös jo yhdeksältä. Selkä kankeana, ja ajattelin sen johtuvan pehmeästä patjasta. Viereiselle sängylle (ainoa sänky) katsottuani sieltä kurkkaa vieläkin kipeämpi, nuhaisempi, henki vinkuvampi mirka. Siitä tuli siis hänelle lepopäivä, tai oikeastaan valokuvaaja. Kuvaaminen ei tainnut kuitenkaan hyvin onnistua, kun mirka nukkui kuin tukki välillä tapahtui ja kuului ympäriltä mitä vain.
Lauantain treenit ensimmäisenä veti Toni Gallen. Nyt sitten mentiin enemmän liikkumiseen. Harjoituksessa  aloitettiin ihan alusta miten karatessa liikutaan. Koitettiin unohtaa aiemmin opittu muuten, paitsi keskivartalon koonto ja piukat pakarat. Nyt etsittiin siis sitä mistä kaikki liike lähteekään liikkeelle. Harjoitukssa hypittiin, työnnettiin kuulaa ja heitettiin keihästä.... oikeasti tehtiin kuitenkin karatea, mutta käytettiin visuaalista toimintaa harjoittelussa mukana. Ja oikeesti siinä alkoi huomata kuinka nopeentui liikkeet ja koonto pysyi. Kädet pääasiallisesti otimme Niirasen "Jape"n harjoituksissa mukaan. Idea jatkui samana, teimme vain nyt käsillä enemmän. Viimeisenä harjoitukset piti Sompin Jani taas. Nyt alkoi uudelleen taas pään sekoitus. Tehtävät bunkait, ja liikesarjat olivat lopulta samat kuin toistenkin harjoituksissa, mutta tempo oli taas hyvin nopea. Itse en pystynyt tekemään oikeestaan mitään harjoitusta loppuun asti, tai siltä se tuntui. Lopulta purskahdin itkuun kesken treenin. Vieläkin on tunne ettei itku ollut täysin minun omaani, mutta myönnän että turhauduin myös itselleni kun ei homma pelittänyt.

 Harjoituksien jälkeen pidimme rentoutumisen. Pareina menimme lattialle makaamaan kun pari hoiti meitä. Jani kertoi oman näköisen hoito tavan, mutta epäilempä tuliko kaikkien ihan täysin luonnon voimalla tehtyä, kyllä siinä omaakin reikiä tulee väistämättä. Sitä kun ei voi aina estää. Parini hoiti minua, jonka aikana itse näin sinisen eri sävyjä. Myöhemmin kun taas hoidin häntä näin vihreän ja keltaisen sävyn. Silmät olivat koko ajan kiinni. Myös silmiin tuli muitakin asioita, mutta niistä en kerro .

Koko teeni viikon aikana koin erilaisia vaivoja, mutta ne eivät olleet omiani. Niistä sain varmuuden toisilta jotka kertoivat omat vaivansa. Kuitenkin koen että meno tampereelle asti oli aiheellinen. Sain taas lisää virtaa, ja koin uusia kokemuksia. Harmi vain että mirka oli sairaana ja joutui seuraamaan meidän harjoituksiamme sivusta. Kiitokset kaikille treeneissä olleille, hauskaa oli ja hyvät treenit olivat myös. Siitä hyvä esimerkki on se, että vedin sitten seuraavana maanantaina karatessa treenit. Ekat vihreävöisenä ja ekat täysin karatea olevat treenit. Kokosin treenit janin ja tonin treenejä yhdistäen. Siitä sitten tuli sellainen treeni, että sain kaksi miestä suuttumaan kesken treenien itselleen. Oltiin hikisiä, mutta tyytyväisiä. Se että saa meidän karaten pojaat muriseen itselleen on tavallaan yksi saavutus minun matkallani.

Kulunut viikko on sitten ollut erittäin raskas niin töissä kuin vapaalla. Töissä on ollut haastavia potilaita ja työparin kanssa pitkiä keskusteluja . Vapaat on sitten mennyt nukkuessa, kun ei ole tainnut univelkoja muuten saatua pois. Se menneissä viikoissa on ollut, että tullut mietittyä asioita joka kantilta. Silloin voi tajuta jotain asioita joita on kokenut aiemmin, tai joita on tuntenut olevan hätänä. Koitan kertoa tässä ystävälleni, vaikka et olekaan minulle mitään kertonut koen sinun huolen, vaivan ja surun kehossani. Tiedän sinun olevan kipeä, mutta se on hoidettavissa. Ja uskon vielä hyvinkin vahvasti että suurin haaveesi tulee vielä toteutumaan tavalla tai toiselle. Toivon että reiki lähetykseni ovat olleet sinulle avuksi.Tämä tunne on ollut yksi vahvistus itselleni taidoistani, en kuitenkaan vielä kaikkea osaa sanoa miten niitä teen tai koen.  Odotan kevättä, jolloin Martiina ja Dirk tulevat suomeen kesämökilleen. Tuolloin saan lisää asioihin selvyyttä.  Voin kuitenkin tehdä jotain sellaista mitä en aina itsekkään tiedosta. Mutta Onneksi minun taitoni löytyvät myös lääketieteestä, joten uskon niihin.

Taisin luvata jotain tuolla leirillä, alkaa treenaamaan vyökokeeseen. Pikku hiljaa, kunhan jaksan tässä työn ohella. Mutta kyllä se varmaan helpottaa kun vielä saan tuon koulun ensi viikolla loppumaan. Tiistaina olisi sitten näyttökokeen tekeminen, ja siihen jännitän. Taidanpa tehdä joitakin hengitysharjoituksia ennen näyttöä jotta pysyn rauhallisena. :) Tällaise olivat minun kuulumiseni tällä kertaa.