torstai 21. maaliskuuta 2013

Talviloma Portugalissa Lissabon-Aveiro

Joulun aikaan päätin siis palkita itseäni viime vuoden aherruksesta. Veronpalautuksetkin kun tuli sopivasti niihin aikoihin. Talviloman suunnittelin viettäväni portugalissa aveirossa karaten merkeissä. Kuitenkin lennot sain halvemmaksi kun otin pitemmän reissun, joten yhdistin siihen siis karaten ja lissabonin nähtävyydet. Seikkailujen matka oli tiedossa.

Reissun sain suunniteltua Kilroyn kautta hotelleineen ja lentoineen kohtuu halvaksi. Lento edes takaisin oli vain 170€ ja hotelli 150€ lissabonissa. Aveiron hotellin halusin myös pitää kohtuuhintaisena joten etsin itse hotellit ja otin heiltä selvää. Lopulta siis sain Hotelli Aveiro Centeriin kolmeksi yöksi 129€lla. Ongelma oli aluksi mitenkä menen helsinkiin. Sekin ratkesi kun näin mainoksen Suomen Vr:n veturi mainoksesta, lipun saisi 15€ minne vain suomessa. Tietenkin otin sen, mutta se sitten tarkoitti yötä hotellissa helsinki-vantaan seudulla. Hotelli Pilotista sain Kilroyn kautta alennusta joten yö mennessä ja tullessa 72€ per yö.  SIinäpä oli sitten koko reissun hinta, päälle ruokailu, juna matka portugalissa  ja kareten leirin hinta.

Junalla matkasin Tikkurilaan 12.3. Matka meni oikein hyvilin, Lukemisena mukana oli Rowlingin kirja Paikka Vapaana. Sitä lukiessa matka menikin joutuun. Se oli lopulta ihan lukemisen arvoinen kirja, joten suosittelen lukemaan. Tikkurilasta matkasin bussilla lentokentälle tekeen chek-in, ennen kun menin Hotelli pilottiin. Nukkua en paljoo kerennyt yön aikana, mutta sain kuitenkin käytyä pesulla, lepäämään muutaman tunnin ja käytyä aamupalalla ennen lentoa. Lento lähti suomesta Munichiä kohti 06:20. Luthansan lennoilla on melkeinpä poikkeuksetta aina jotain aamupalaa, pientä purtavaa tai kunnon ateria. Itse pidän kyseisestä lentoyhtiöstä, jonka takia olenkin nyt viime aikoina heidän lentojaan käyttänyt. Munic:n kenttällä en ollut ennen käynyt, mutta minusta se oli mukavempi kuin Frankfurt. Ruokailu paikkoja oli useita, ja erillaisia mahdollisuuksia syödä. Kentältä löytyi jopa sushi-ravintola, jonka ruoka lista oli kuitenkin hyvin laaja valikoimainen. Löysin myös pitseerian josta sai aivan älyttämän hyvää jäätelöä. Minusta tuli paikan fani heti.  Lentokentällä olin viisi tuntia. Siinä kerkesi ensimmäisen matkalukemisen lukea kokonaa, ja meni siinä toinenkin kirja. Kentällä nukahdin muutaman kerran. Jokaisella kerralla olin saanut "suojelusenkelin" valvomaan untani. Yleensä joku oli tullut istuun viereeni ja oli siinä niin kauan kunnes heräsin. Ja yleensä siinä vaiheessä he lähtivät juuri lähtevälle lennolle. Toinen hauska juttu oli, että minun ympärilleni tuli taas ihmisiä istumaan, vaikka oli vapaita paikkoja muuallakin. Suurin osa oli nuoria tai yksin matkaavia. Tämä tuntui hauskalta, mutta tuumasin että näin se nyt vain kohdallani. Mietin että näkyyköhän tuo karate merkki jossain, mutta ei ei näkynyt, jos ei sitten otsassa lukenut sitä :D

Lento jatkui illasta 8:lta lissabonia kohti. Kentälle tullessa ajattelin vain nukkumaan pääsyä ja ruokaa. Joten menin aika joutuun taksi tolpalle. Koko reissulla olen tavannut tosi mukavia taksikuskeja. Lissabonissa kuski ei osannut englantia, mutta onneksi olin kirjoittanut osoitteen lapulle. Siinä sitten koitin soittaa kotia, mutta eihän siellä toiminut saunalahti. Eikun koittaan netin toimintaa, no sekin oli saunalahden eli ei toiminut. Hotellilla oli onneksi kolikko tietokone, joten sain sieltä lähetettyä viestiä. Lento oli sen verran rasittava, että olin nukkunut lopulta sängylle telvision ollessa päällä.

Torstaille olin suunnitellut itselle täysin vapaan päivän, ei mitään ennakkoon ohjelmaa. Aamupalan jälkeen siis hotellivirkailijalta kartta ja lähdin kävellen käpystään keskustaa kohti. Katsoin kartasta kohdan jossa metro, bussit ja kaikki tiet yhdistyivät. Sinne siis. Oikeastaan oli hyvä paikka, koska sieltä löysin turistibussit ja ostin lipun kahdeksi päivää kaikkiin turistien palveluihin. Kiertelin päivän kiertoajeluilla, ja kuvailin sen mitä kerkesin. Vielä jäi kuitenkin nähtävää paljon. Ratikoihin en vielä päässyt, joten linnalle asti matka ei vielä kulkenut. Nähtävyydet oli kohdallani nyt pelkästään ulkoa päin. Sisälle en nyt kerennyt mennä. Jäi siis paljon museoita, eläintarha, puistoja ja akvaario näkemättä. Ostin paikallisen prepeid liittymän, jolla sain sopivasti yhteyttä kotimaahan. Myyjä ei kyllä puhunut englantia, mutta asian sain hoidettua. Piti vain osata selittää mitä halusi, elekielellä. Illasta kävin syömässä hotellin viereisessä ravintolassa, joka oli hotelliin kuuluva osa. Se oli intialaisen ja portugalilaisen ruan fuusiomenuinen paikka. Päätin että olen portugalissa, joten syön sen alueen ruokaa. Portugalilainen possu juustokastikkeella ja parsakaalin kanssa oli HYVÄÄ. Ja jälkiruoka; suklaamousse, sinne meni kieli lopulta.





















Perjantaina lähdin junalla. Hotellivirkailija etsi aikataulut ja suositteli metroa jolla mennä juna-asemalle. Lippu oli vain 1,20 metrossa, ja itse junalippu aveiroon 20,20€. Virkailijat puhuivat portugalia, itse englantia, mutta se ei ollut ongelma. Matka oli kuin suomailaisessa junassa. Perille pääsin kahden maissa, ja taksi vei siitä eteenpäin. Taksi oli aveirossa paljon halvempaa, vain 5€ sama matka kuin lissabonissa tai suomessa 17€.
Hotelli oli hiukan keskustan syrjässä, pieni ja idyllinen. Sain hyvän ohjeen minne kulkea ja missä on hyviä nähtävyyksiä. Perjantai oli siis tutustumista aveiroon. Alueena aveiro on kuin italian venetsia, joten suosittelen siellä käymistä. Nyt oli heilläkin talviaika, mutta suomalaiselle ilma oli kuin kesällä. Hiukan vettä tuhrutti välillä, mutta lämpö tila oli 16-18C. Aurinko tuli kuitenkin aina välillä paistamaan. Ruoka-, ostos ja nähtävyyspaikkoja oli paljon. Jokaiseen makuun oli sopivia. Löytöjäkin tein. Ostin karatepuvun 30€, sellaisen joka suomessa 120€. Samoin urheilukellon 12€, suomessa samanlainen yli 50€. Hintataso suomalaisittain alhainen. Jos miettii hintoja niin voi päätellä että elintaso on maassa muutenkin matalempi. Juttelin yhden karatekan kanssa, hän kertoi että alhaisin palkka on jotain 500€ ja korkein 1000€. Siis aika matalaa on palkka puolella. Suomessa pelkät vuokrat maksaa tuon 500€. Kerjäläisiä on tämänkin takia enemmän, mutta minut he jättivät jostain syystä rauhaan.


Lauantaina hiukan satoi, mutta se ei minua haitannut. Olin ostanut sontikan valmiiksi, joten kävelin yliopiston kampukselle. Matkaa ei ollut pitkästi, joten siihen meni muutama minuutti.Karaten leirillä osallistujia olikin reippaanlaisesti. Niin paljon että Danit ja kyut oli jaoteltu eri harjoitussaleihin. Harjoitukset kesti neljä tuntia. Illasta vielä kävimme yhdessä syömässä Hotelli spa Meliassa. Sunnuntaina olikin hiukan kankeaa herätä, mutta kun ajattelin että minä kävelen tääs harjoituksiin, heräsi sillä matkalla. Harjoitukset olivat vielä rankemmat kuin edellisenä päivänä. Neljän tunnin harjoitukset saivat väsymään ja kovan nälän aikaan. Paluumtakalla hotellille kävelin "kanta" kahvilaani ja kävin syömässä kunnon tuhdin evään. Myyjät nauroivat kun huomasin siellä samalla angry bird sipsejä myynnissä. Piti niitä ihastella ja naureskella jonkin aikaa. Ilta menikin nukkuessa.
Maanantaille olin sopinut meneväni vielä aamutreeneihin ennen kun lähden junalla lissaboniin takaisin. Odottelin sovittuun aikaan, sovitussa tapaamis paikassa. Tietenkin portugalilaisittain toinen oli myöhässä, ja minä suomalaisittain edellä ajasta. Harjoituksiin päästiin. Harjoitukset olivat haasteelliset koska nyt kieli oli portugaliksi, jouduin välillä kyseleen englanniksi kun en ymmärtänyt jotain. Mutta hiki tuli. Porukka oli hyvin ystävällistä, ja sainkin uusia ystäviä karateporukoista. Toivon että pääsen uudelleen vaikka ensivuonna.

Lissaboniin menin maanantaina takaisin hotellille. Nyt en jaksanut oikein enään missään kierrellä. HAlusin kuitenkin käydä hierojalla, joten kysyin virkailijalta mitenkä sellainen onnistuisi. Hän soitti Wellness centeriin. Kuulin ettei hierojalle ole aikoja. Mutta hän lupasi vielä asiaa selvittää. Mietin että jos ei onnistu, menen kylpyyn oikein kunnon ammeeseen. Vedessä ollessani virkailija soitit, ja kertoi että aamulla ennen lentoa olisi mahdollista. Tietenkin suostuin. Ja niin aamupalan jälkeen odotin huoneessa. Sain kylpytakin, tossut ja pikkuhousut joteka piti pukea päälle. SIttne hissillä toiseen kerrokseen. Hieroja-hoitaja oli brasilialainen Lucia. Hän ei puhunut paljoa englantia, mutta saimme paljon keskusteltua kuitenkin.  Hän oli kahden lapsen äiti. Toinen tytär oli insinööri, toinen vielä yläasteella koulussa. Lucia oli myös energiahoitaja ja hänen auransa oli valkoinen. Kun hän näki minut kysyi että olenko karateka. Joo.... Ja paljon olen harjoitellut nyt... Hän teki sitten minulle listan ulkopuolisen hoidon, 90minuuttia. Maksu oli kuitenkin 60minuutista listan mukaan.

SUosittelen, jos menette Hotelli Luteciaan niin siellä Wellness Center:n palvelut on kokeilun arvoisia. Itselle se olikin matkan lopetuksen piste i:n päälle. Lento lähtikin puolen toista tunnin päästä hoidosta, joten kiirehdin kentälle. Sitten lento frankfurttiin. Saksassa odottelin taas jonkin aikaa suomeen pääsyä. Kentällä oikein olin iloinen kun kuulin suomen kieltä. Viikon aikana olin alkanut jo ajattelemaan englanniksi, joten oma kotikieli olikin virkistävää. Taas sain ympärilleni väkeä ihan reilun laisesti, mutta nyt sain puhua suomeksi heidän kanssaan. Matka suomeen meni nopeaan. Yön olin taas Hotelli Pilotissa.



Keskiviikko  aamuna lähdin junalla taas tikkurilasta pohjoista kohti. Matkalle tuli myös eräs pärnäisteläinen rouva. Auttelin häntä sen verran että sai matkatavarat junaan. Loppu matka me sitten juttelimmekin hyvin henkeviä ravintola vaunussa, hän kertoi matkastaan, puhuimme intuiitiosta ja vaistosta. Matka meni hyvinkin nopeaan ja huomasimmekin että kohta on hänen kotinsa lähellä. Matkalla tapasin siis paljon uusia ihmisiä, ja nautin siitä niin visuaalisesti, fyysisesti kuin psyykkisesti. Voin sanoa että reissuni onnistui oikein hyvin.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Ystävä influenssa kyläili, vauhti hiukan hidatui vain väliaikaisesti.

Loppu vuosi menikin töiden merkeissä. Jouluna ei paljoa kerennyt isompia miettimään. Tuolloin alkoi näkyä influenssan satamaan tulo. Tämä tarkoitti tietenkin venymistä töissä. Kaiken lisäksi alkoi valmistuminen koulusta häämöttää lähempänä. Viimeinen rutistus oli jäljellä, ja tavoite saada vietyä loppuun asti kunnialla. Omatavoitteeni oli saada siis todistus, ja kokeet sekä kehittämistehtävät hyväksytysti läpi. Tavoitteeseeni siis kyllä pääsin, läpi menivät ja loppujaan ainoa numero joka todistukseen tuli oli kiitettävä. Aikanaan kun valmistuin sairaanhoitajaksi, tein itselleni sellaisen käsityksen että en kovin helpolla lähde kouluun. Puoli vuotta oli väliä etten ollut koulussa. Nyt kysymys kuuluu mikä minusta tulee isona? Jääkö tämä viimeiseksi kouluksi vai löydänkö itseni vielä joskus uudelleen koulun penkiltä? Päätin kuitenkin että olen ansainnut palkinnon, joten joululahjasta ostin itselleni lentoliput portugaliin, lissaboniin. Reissu kestää siis melkein viikon, ja matkalla käyn mutkan Aveirossa karaten-leirillä ( pitää jotain haastettakin olla). Tällä kertaa reissuni on ihan yksin tehtävä.

Reissun häämöttäessä edessä päin on ollut hyvä innoike jaksamaan uusissa haasteissa. Vuoden vaihtuessa erikoissairaanhoidon laki on muuttanut työtäni jonkin verran. Työpaikkani muutui kauemmaksi, kuukausipalkka hiukan parani, ja työmäärä väheni... Voisi siis sanoa että hyvä diili, mutta lopputulosta ei vielä tiedä, aika näyttää sen. Mutta työ on samaa, sitä jota rakastan. Kyllä niin voi sanoa. Myös harrastuksiani rakastan. Nyt olen saanut enemmän aikaa koulun loppumisen jälkeen ja työaikojen muuttimisen kautta. Joten uusia haasteita on itselle alettava suunnittelemaan. Sitä on aikaa siis alkaa haaveilemaan seuraavasta vyöarvosta. Ja kiivaasti olenkin harjoitellut. Alkuvuodesta sain aloitettua lihaskuntoharjoittelua uudelleen kaiken muun harjoittelun lisäksi. Voi sanoa että työpaikan kuntosali on ollut ahkerassa käytössä sen mitä on kerennyt ja jaksanut.

Helmikuu toi  pieniä haasteita vastaan influenssan merkeissä, jolloin jouduin pitämään pitkästi vapaata liikunnasta. Sen huomaa selvästi kun ei ole liikkunut, ja on joutunut syömään kortisoonia moninkertaisesti enemmän kuin aiemmin. Siitä sitten meni kilpirauhanen taas sekaisin ja paino alkoi myös nousta. Onneksi on lääkkeet olemassa, joilla tilannetta saadaan hoidettua.


Oli nautinnollista edeltävänä viikonloppuna päästä harjoittelemaan kolmen viikon tauon jälkeen taas karatea. Olin Talvileirillä Tampereella varalan urheiluopistolla harjoittelemassa Dirk Heenen johdolla. Täysillä en kuitenkaan uskaltanut vielä tehdä, verikokeiden mukaan kun influenssa kun ei vielä ole lähtenyt kokonaan kehostani. Tein kuitenkin sen mukaan mitä kehoni kertoi sopivaksi, hiki siinäkin tuli. Yövyimme naispporukalla hämeenkadulla omenahotellissa. Katsoimme sen halvimmaksi vaihtoehdoksi yöpyä, ja ruokailutkin teimme . . . omalla tavalla. Voisi sanoa että intuitiolla mentiin. Sinne minne nokka näytti mentiin katsoon oliskos siellä ruokaa, ja no minun luonteeni äkkipikaisuus tuli tässä asiassa esille. Kun jos ei päätöksiä tehdä nyt ja heti, niin teen jotain päätöksiä ja sitten mennään sinne päin. Jos matkalla sattuu tulemaan parempia vaihtoehtoja vastaan mennään sitten sinne. No tällä periaatteella me sitten löydettiin koskikeskuksesta japanilainen sushiravintola. Suosittelen lämpimästi sitä paikkaa. Oli tosi hyvää ruokaa, ja sushiravintolaksi kohtuu hintaista. Lounas oli normaalin lounaan hintainen, siihen sisältyi misokeitto ja kahdeksan sushia. Maha tuli täyteen tällä oikein sopivasti. Sillä sitten jaksettiin mennä illataan asti. Samalla reissulla löydettiin kirppis, josta löysin itselleni nahkaisen laukun. Jokaisella aivot tarvitsevat välillä lomaa, ja tämä tapa liikkua on sopivasti rentouttavaa. 
  

 
Harjoittelut ja illanvietot niin varalassa, kuin iltaisin menivät sopivasti minun mieleeni. Reissuista voi nauttia ihan ilman isompia stressejä ihan vain ottamalla sen vastaan mitä eteen tuppaa tulemaan. Tällä samalla ajattelulla lähden portugaliin. Isompia suunnitelmia ei ole mitä Lissabonissa tekisin. Ainoat päätökset joita suunnitelmiini olen tehnyt että kierrän mahdollisimman paljon kaupunkia jalkasin, pyörällä tai paikallisten käyttämillä julkisilla välineillä. Aikaa kun on vaikka kuinka paljon, mutta kuitenkin se on lyhyt aika lopulta. Aveirossa aikani vietän tutustumalla alueeseen ja edustamalla suomalaisia karatekoja niin hyvin kuin vain voin.  

 http://www.delisushi.fi/